Eilen tapahtui se ihme, jota koko Etelä-Suomi on odottanut marraskuusta saakka; satoi lunta. Normaalisti pieni lumituisku tammikuussa ei olisi ihmetyksen asia, mutta tänä vuonna, kun sää on ollut mustaa kuin tamperelainen makkara on jo pienikin lumentulo ihme.

Ensilumi saa ihmiset aina sekaisin. Allekirjoitanut tunnustaa itsekin käyttäytyneensä kummallisesti eilen iltapäivällä. Kyllä siinä lumipallot lentelivät ja jälki lumeen (siis tämän vuoden ensilumeen, huomautan lukijoiden pyynnöstä) jäi, kun isot tytöt pääsivät lumeen leikkimään. Illalla kääävellessäni ulkona, näin lapsiperheitä pullkien kanssa. Vaikka kivet raapivat laskuvälineiden pohjia, täytyi ne siltii kaivaa esille.

Huomiseksi Pekka Pouta lupasi sitten taas vesisadetta. Löysin istestäni uusia agressiivisia puolia, kun teki mieli juosta studiolle pää kolmantena jalkana ja kuristaa Pekka siihen iänikuiseen solmioonsa. Toki lumen katoaminen on hänen syynsä. Hillitsin kuitenkin itseni, kun sääkartalta löytyi pieni lumipilvi loppuviikolle tänne Hämeenlinnankin kohdalle.