Vanhan vuoden viimeisinä tunteina on meillä suomalaisilla tapana pitää kunnolla hauskaa ystävien ja perheiden kanssa. Uuden vuoden lähestyessä on aika katsoa taaksepäin kulunutta vuotta ja miettiä, millainen se sitten loppujen lopuksi olikaan. Muistamme tekemämme virheet, mahtavat onnistumisen tunteet sekä mahdolliset suuret tapahtumat omassa elämässämme. 31.12 on kuitenkin päivä, jolloin tuo kaikki jää taakse ja voimme aloittaa taas puhtaalta sivulta.

Monet meistä tekevät uudenvuodenlupauksia (eri asia onkin, kuinka moni ne pitää). Lupaamme parantaa numeroitamme, urheilla enemmän, tehdä kotitöitä, laihtua, löytää poika-/tyttöystävän... Kyllä, minkäin ein lupauksia. Lupasin aloittaa uuden elämän. Voisin sanoa, että oikeastaan kaikki yllä mainitut tavallisimmat lupaukset kuuluvat uuteen elämääni. Lisäksi päätin, etten enää jätä asioita viimeiseen iltaan/yöhön.

Miksi tämä muutos sitten nyt onnistuisi, kun se ei ole aikaisemmin onnistunut? Ei vuoden vaihtuminen ja uuden kalenterin aloittaminen anna minulle yhtään enempää itsekuria kuin minulla aiemmin oli. Ei yksi yö ja rakettien ammuskelu minua muuta, mutta silti lupaan muuttavani koko elämäni. Olenko aivan tyhmä? Olemmeko kaikki tyhmiä?

Muutos on helpompi aloittaa, kun voi unohtaa kaikki menneet paheet ja aloittaa siltä uudelta sivulta. Emme me ole tyhmiä, mutta silti luulemme välillä itsestämme liikoja ja lupailemme liian isoja asioita.

Tervetulo lukemaan blogiani, johon kirjoittelen säännöllisen epäsäännöllisesti. Ajatus nettiin kirjoittelusta on muhinut päässäni jo hyvän aikaa, mutta vasta aloitettuani joululahjaksi saamani Tuija Lehtisen www.liisanblogi.net -kirja. Älkääkä pelätkö, eivät kirjoitukseni ole aina tälläistä paasausta, mutta jotenkinhan minun täytyi tämäkin blogi aloittaa.