Ihmiset käyttäytyvät mökillä aivan erilailla kuin kaupungissa. Yleiset vessat ovat kauhistuttavan kuvottavia, jos kopissa haisee vähänkään käytön jäljet tai lattialla pyörii edes yksi pala vessapaperia. Mökillä nämä valittavat ihmiset kuitenkin tallustelevat rempseästi ulkohuussiin, joka on hajuton varmasti vain ennen ensimmäistä käyttöään. Pieni haju ei haittaa, eivätkä edes mustat koppakuoriaiset, sillä nämä mökkiläiset tuntevat palaavansa esi-isiensä elämäntapaan.

Uimahalleissa kuljetaan pyyhe visusti kiedottuna ympärille, vaikka ympärillä olisi vain samaa sukupuolta edustavia alastomia ihmisiä. Uimapuku sujautetaan päälle hankalasti pyyhkeen kätköissä ja saunominen saattaa jäädä väliin uimapukukiellon takia. Ajatukset pyörivät koko ajan omassa ulkonäössä. Omien reisien paksuutta, vatsan löllyvyyttä, selluliitin määrää ja rintojen koko verrataan jatkuvasti kanssauimareiden vastaaviin ominaisuuksiin. Vatsaa vedetään sisään ja päätetään seuraavalla kerralla ostaa paremmannäköinen uima-asu. Mökin taianomainen ilmapiiri muuttaa tämänkin asian. Saunassa röhnötetään alasti ja hakataan toisia vihdalla. Uimaan mennessä ei edes harkita uimapuvun päälle laittamista, vaikka naapurilaiturilta olisikin hyvät näköalat omalle uimapaikalle. Oma negatiivinen kehonkuva unohtuu ja mökkiläinen pääsee nauttimaan järven rauhasta. Kaupungissa käytetyt tyylikkäät ja hyvännäköiset kesävaateet vaihtuvat verkkareihin, löysiin t-paitoihin ja Nokian kumisaappaisiin.

Pieniä kauppoja ja postitoimistoja lakkautetaan jatkuvasti ja muutaman sadan metrin lisäys kauppamatkaan on maailman kaatava asia monille kaupunkilaisille. Postilaatikkojen sijoittaminen on järkytys monille: "Mitä, eikö posti enää tulekaan omalle pihalle, vaan se pitää hakea kymmenen metrin päästä?" Maalla pitkät välimatkat ovat arkipäivää ja niistä nautitaan. Parin kilometrin matka postilaatikolle vanhalla ruosteisella pyörällä voi olla aamun kohokohta kansallisromanttisine vivahteineen. Kauppamatka kirkonkylällekin on yhtä juhlaa, vaikka kallista bensaa kuluukin enemmän kuin kaupungin kauppamatkoissa. Mutta mitäs siitä, kesällä saa nauttia.

Ehkä meidän suomalaisten tulisi unohtaa ainakin osaksi tuo kireä kaupunki-minämme ja antaa tuolle rennon huolettomalle mökki-minälle suurempi valta arkielämässämme. Joka asiasta ei tarvitse stressata, eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Hienostelu on turhaa ja elämästä tulisi nauttia.