Jostain kumman syystä tuo blogeja vallannut Seitsemän totuuden -haatseketju on saavuttanut yksinäisen blogini ja vielä monin kertaisena. Yhteen kutsuun en välttämättä olisi vielä vastannut, mutta kun nyt näin moni haluaa totuuksia minusta kuulla, niin jatketaan nyt tätä ketjua, vasten yleisiä tapojani, ihan lukijoiden mieliksi.

1. Musiikki on minulle kuin happea, ilman sitä elämäni varmasti loppuisi nopeasti ja tuskallisesti. Saattaa kuulostaa kovin dramatisoidulta ja liioittelevalta, mutta näin se on. Opin varmaan laulamaan ennen kuin opin puhumaan. Lapsuusvuosien musiikkileikkikoulu vaihtui peruskoulun musiikkiluokkaan ja kymmenen vuoden viulunsoitto urakkaan. Mukaan musiikkiharrastuksiin ovat ajan mittaan liittyneet kuorot ja pianotunnit sekä laulutunnit, jotka aloitan syksyllä. Ei ole hetkeä, jolloin ei joku kappale soisi pääni väsymättömässä jukeboksissa. Antti Tuiskun ja Panu Larnoksen (vaikka jälkimmäinen ei vielä ole oikein saanut tuulta siipiensä alle) keikkojen kiertely ja musiikin kuuntelu ovat kirkkaimpia valopilkkuja arjen harmaudessa. Joten voin näin ollen rehellisesti sanoa, että musiikki on elämäni happi.

2. Rakastan kesää. Rakastan ihania kesävaatteita ja kesäalennusmyyntejä, joihin huomaamatta saattaa upota suurehkojakin summia, vaikkei mitään tuntuisikaan löytyvät. Rakastan rusketusta, kukkia, perhosia, järviä. Rakastan komeita miehiä ilman paitaa, rantalentopalloa ystävien kanssa ja hauskoja grilli-iltoja. Kesällä tunnen eläväni, koulu ja harrastukset eivät rajoita tekemisiäni ja olen vapaa kuin Korkeasaaren linnut (niin, nuo suurehkot häkit asettavat armaat vanhempani vielä reilun puolen vuoden ajan ennen täysi-ikäisyyttäni.)

3. Minulla on monia pieniä pakkomielteitä. Jalkani eivät saa koskea maata silloin, kun tietokonetta avatessa kuuluva piipahdus soi. En saa nähdä televisioruudulta katoavaa äänenvoimakkuutta näyttävää palkkia, vaan minun täytyy pitää silmiä kiinni se hetki, että se ehtii kadota. Sama koskee muita ruudulla välähteleviä infokuvia. Jos äänenvoimakkuus ilmoitetaan numeroilla, täytyy luvun olla parillinen. Lista on varmasti loputon.

4. Lempisuklaatani on laivalta ostettava erikoispaksu Fazerin sininen. Ihanin hetki on se, kun ensimmäisen kerran tuon paketin avaa. Sinisen paperin liima irrotetaan varovasti ja paperi avataan siististi.  Sileästä foliosta kurkistaa juuri sopiva reuna, josta voi tarttua kiinni. Tuo folion avaaminen, suklaan täydellinen väri ja huumaava tuoksu ovat jopa parempi elämys kuin itse suklaan syöminen.

5. Naksuttelen usein ranteitani tavalla, joka ajaa siskoni hermoromahduksen partaalle. Oikeastaan en varsinaisesti naksauttele ranteitani, sillä kaikenlainen ruumiinosien pakonomainen naksuttelu on mielestäni typerää, ennemmin pyörittelen niitä pitkien kirjoitusurakoiden (tietokoneella tai käsin) välissä. En tiedä auttaako se mitään, mutta siitä on jo kehittynyt tapa.

6. Olen pyhittänyt huoneeni kirjahyllystä yhden kokonaisen hyllyn vain ja ainoastaan Antti Tuiskua koskeville tavaroille ja kuville. Tällä hetkellä hylly ammottaa vielä tyhjyyttään, sillä en ole ehtinyt vielä muuttaa kuin vähän tavaraa uuteen huoneeseeni. Hyllyssä komeilee kuitenkin jo kolme nimikirjoituksella varustettua kuvaa, Antin viimekesäisen Forssan keikan juomapullo ja kaksi Kesäkumia tämän kesän keikoilta Suonenjoelta ja Jämsästä.

7. Olen aivan koukussa Sinkkuelämää-nimiseen sarjaan. Tänäänkin katselin monta tuntia rästiin jääneitä jaksoja dvd:ltä ajalta, jolloin olin Ranskan matkalla sekä Jämsässä ja Suonenjoella yhteensä kolmen viikon ajan. Olen yrittänyt turhaan metsästää aiempia tuotantokausien dvd-bokseja kaupoista, joten minun täytyy tyytyä vain neljään jaksoon viikossa kesän ajan.

En haasta ketään, sillä en yleensäkään laita mitään ketjuviestejä kiertämään, vaikka niitä muuten tottelisinkin. Joten huokaiskaa helpotuksesta rakkaat lukijat ja keskittykää vain näihin seitsemään faktaan MINUSTA.