Melkein jokaisella meistä on oma vaatekaappi. Aina tuo kaappi ei sisällä pelkkiä vaatteita, vaan hyllyille on saattanut kerääntyä sekalaista ja "tarpeellista" tavaraa. Usein kuitenkin vaatepinot ovat kohtuullisen suorassa, vaatteet edes jossain alkeellisessa järjestyksessä. Vaatekaappia ei tarvitse piilotella, sen oven voi pitää auki, vaikka vieraita kotiisi tulisikin. Kuitenkin, noiden siistien vaatepinojen takana on monilla salakätkö joillekin asioille, jotka haluaa salata muilta. Tai jos tuo kätkö ei sijaitse vaatekaapissa, on sellainen aivan varmasti jossain muualla.

Aivan kuten nuo vaatekaappimme, olemme mekin niiden kaltaisia. Ulospäin kaikki näyttää olevan suurin piirtein hyvin ja järjestyksessä, mutta sisällä kuohuu. Siististiviikattujen vaatepinojen takana muhivat salaisuudet, jotka painavat mieltämme, mutta jotka haluamme piilottaa muilta. Emme tahdo muiden tietävän, ettemme olekaan täydellisiä, ettemme pysty kaikkeen. Emme halua toisten tietävän tunteita, joita ei kuuluisi olla tai niiden tunteiden puuttumista, joiden kuuluisi täyttää mielemme.

Joskus vaatekaappimme pääsee riistäytymään käsistä. Pinot sortuvat ja vaatteet vyöryvät hyllyiltä alas. Ovi ei sulkeudu, eikä sukka löydä sekamelskan keskeltä pariaan. Kyllä, tällainen tilanne saattaa joskus osua myös omalle kohdalle: sitä ei enää yksinkertaisesti jaksa. Jokin pitkään mieltä painanut asia paisuu hallitsemattomaksi sortaen koko järjestelmän. Tuossa tilanteessa läheisemme viimeistään huomaavat asioiden olevan huonosti, mutta onko jo liian myöhäistä?

Meidän pitäisi uskaltaa raottaa niitä salaisia kätköjä läheisimmille. Kyllä he meidät hyväksyvät, vaikkeivät paitamme olisikaan värin mukaan järjestelty ja laskostettu, pientä sekaisuutta löytyy kaikkien kaapista. Mutta ongelmien selvittäminen on paljon helpompaa ennen kuin kaikki vyöryy yli äyräiden. Kurkkikaapa siis läheistenne vaatekaappeihin; löytyisikö sieltä mörköä poisajettavaksi?