Tällä viikolla pohdiskelussa oli aika. Voin myöntää, että olen monesti jäänyt itsekin ajan ansaverkkoihin räpistelemään. Tekemistä on liikaa, eikä aikaa löydy. Kalenteri täyttyy niin hurjaa vauhtia, ettei kaikkia menoja sinne edes saa mahdutettua. Loppuunpalamisen vaara on ollut suuri, kyllä, mutta uskon nyt päässeeni voitolle tässä taistelussa. Aika on hyvä renki, mutta huono isäntä, vai miten se meni...? Aika nyt kuitenkin loppujen lopuksi on vain ihmisen omaa keksintöä.

Kaikista huolestuttavinta mielestäni on se, että yhä nuoremmat ja nuoremmat lapset joutuvat elämään kello ranteessa. Leikkimisella on tietty aikansa ja sen jälkeen pitää rynnätä harrastuksesta toiseen koko loppuilta. Niinpä, lapsuus on vain kerran, sitä ei koskaan saa takaisin. Ei kannata juosta kelloa vilkuillen läpi minkään elämänvaiheen.

1093324.jpg