Kolme yötä jouluun on... "Pitkän" hiljaiseloni jälkeen taistelen itseni läpi joulukiireiden koneen ääreen kirjoittelemaan teille minun ihka omasta joulustani. Tarkoituksenani on koota takuuvarma resepti, jolla oma joulufiilikseni kohoaa.

Joululaulut kuuluvat ehdottomasti jouluun ja joulunalusaikaan. Olen joulu-cd:iden suurkuluttaja ja tutut sävelet ovat kajahdelleet suustani vähän väliä marraskuun puolestavälistä saakka. Olen kaukana niistä ihmisistä, jotka valittavat supermarkettien ehtymättömistä tip-tap - levyvarastosta, sillä voin suoraan sanoa, että kaupungilla kuulee liian vähän ja liian hiljaisella joululauluja. Kummallinen vai ei...? Tänä vuonna amerikkalaishenkiset kevyet joululaulut ovat nouseet suosikeikseni; eihän tässä masentavassa säässä jaksaisikaan kuunnella masentavia suomalaisia jouluviisuja.

Joululahjat olivat pienenä joulun kohokohta. Vaikka jouluni ei ole enää yhtä materialistinen kuin noina vuosina, hallitsevat joululahjat joulunalusaikaani hyvinkin tehokkaasti. Toki tykkään vastaanottaa lahjoja, kukapa ei, mutta lahjojen antamisesta on tullut minulle vuosi vuodelta tärkeämpää. Tavoitteena on ollut saada jokaiselle annettua jotain itsetehtyä ja persoonallista. Sen kuinka hyvin olen tässä tavoitteessa onnistua voitte te arvioida jouluaaton jölkeen, jolloin kerään tänne kuvakoosteen antamistani lahjoista. Aiemminhan en tuota kuvasarjaa voi tänne laittaa, ettei lahjansaajojen yllätys mene pipariksi. Ja joululahjathan jakaa itse Joulupukki punaisessa nutussaan. Joulu ilman tätä iloista partasuuta tuntuisi todella tyhjältä.

Joulufiilikseni on hyvin lumisidonnaista. Marraskuussa, jolloin lunta oli jo maassa, olin valmis vetämään tonttulakin päähän, mutta nyt maan murjottaessa mustuudessaan on joulumieleni päättänyt pujahtaa jonnekin mielen sopukkaan talviunille. Jos tätä menoa jatketaan, saa Joulupukki oikesti myydä poronsa ja ostaa helikopterin, kuten naapurin pieni Ville eräässä laulussa ehdottaa. Joulu ilman lumilyhtyjä, lumitöitä ja utuista lumituiskua on valoton ja eloton.

Kaupungissa kävellessäni näin ihmisten raahaavan verkkoihin käärittyjä joulukuusia. Ne olivat muodoltaan tasaisen symmetrisiä ja lennätetty tänne Pohjolaan ties kuinka kaukaa. Meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu kuusen hakeminen mummulan metsästä. Reissun kohokohta on vyötäröä myöten lumessa kahlaaminen ja riehuminen sisarusten kanssa, mutta tänä vuonna taidetaan kahlata purossa kumisaappaat jalassa.

Joulukoristeet ilmestyvät tähän taloon ensimmäisen adventin tienoilla, mutta viimeinen kynttelikkö asettuu takaisin laatikkoonsa vasta treilusti uuden vuoden puolella. Koristeiden tulee olla persoonallisia eikä yliampumisia suvaita. Desing-koristeen ja ala-asteella askarrellun tontun välitlä valittaessa tonttu-ukko pääsee ehdottomasti pomppimaan joulukuuseen. Perinteitä pitää vaalia.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki..., ja paisuu niin ettei meinaa vyö ympärille enää sopia. Kinkkua, kalaa, laatikoita, pipareita, riisipuuroa torttuja, juustoja, herneitä, rosollia, luumuhyytelöä, Vihreitä kuulia, pulaa, suklaata... Tämä tyttö ei kyllästy jouluruokiin vaikka niitä loppiaiseen asti popsitaankin.

Lapsena aattoaamu kului visusti television ääressä Joulupukin Kuumaalinjaa ja muita joululastenohjelmia katsoessa ja niin se aamu vieläkin kuluu. Ei ole rentouttaavampaa ja jouluisempaa hetkeä kuin ne aamuiset minuutit, jotka kuluttaa nojatuolin nurkkaan siskon kanssa käpertyneenä vatsa täynnä puuroa ja ilmassa leijailevan kinkuntuoksun keskellä.

Entä sinä, mikä tekee joulustasi joulun? Mitä ilman ei joulufiiliksesi pääse valloilleen tai mikä asia sen kokonaan ryövää?

Kuvat: http://www.sxc.hu/