Tällä viikolla huumoria vai sittenkin jotain aivan muuta?

 

Yksinäiset illat, unohdetut sanat,

muistoihin piirretyt kaipuunjanat.

Television kautta elämistä,

ainaista lähtemistä.

Kyyneliä suljettujen verhojen takana,

iltaisin vieressä vain nuhjuinen lakana.

Silti kasvoilla hymy, vaikka sisällä tuska,

se on ainoa keino jolla saa luottamusta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ja tässäkö pitäisi vielä nauraakin?

 

Ei niin vakavahenkinen kuva samasta aiheesta.