Elokuvassa Click mies saa haltuunsa kaukosäätimen, jolla pystyy hallitsemaan elämäänsä. Monen sattumuksen kautta hän onkin vahingossa pikakelannut koko elämänsä ohi eläen autopilot-toiminnon varassa. Tässä toiminnossa hän tekee kyllä pakolliset hommat, muttei tunne mitään eikä anna parastaan. Ruumis on mukana, mutta mieli jossain muualla.

Elokuvan katsottuani aloin pohdiskella omaa elämääni tällä hetkellä. Kyllähän nuo pakolliset asiat tulee jotenkuten hoidettua, vaikka koulu on takkuillutkin tässä kiireessä. Silti en osaa nauttia näistä nuoruuden hetkistä tai arkipäivän iloista. Olen suuntautunut kohti seuraavaa viikonloppua, jolloin yritän nukkua univelkoja pois oman huoneen kolkossa yksinäisyydessä. Olenko minäkin siis julman autopilotin ohjailtavissa?

Nykyään on meillä ihmisillä se ongelma, että kaikkea tuntuu olevan liikaa, kaikkea muuta paitsi aikaa. Säästämme aikaa kulkemalla autolla, syömällä valmisruokia ja kelaamalla mainoskatkojen yli. Sen sijaan, että käyttäisimme tämän säästyneen ajan vaikka itseemme ja läheisiimme, haalimme aina vain lisää tekemistä väsymykseen saakka. Aivot eivät jaksa enää toimia ja autopilot naksahtaa käyntiin.

Miten voisimmekaan nauttia näistä hetkistä, jos keskitymme menneisiin tai suuntaamme katseemme aina tulevaan. Hetkessä eläminen on vaikea ja jopa naivi ajatus pitemällä aikavälillä, mutta elämä on elämistä varten, sitä ei kannata pikakelata ohi.