Virheistä oppii, sanotaan. Ne sanovat, etteivät muuttaisi mitään menneessä elämässään: virheistä ja takaiskuistahan voi oppia. Unettomat yöt ja kyynelten levittämä ripsiväri ovat olleet vain osa elämän koulua, josta ei yhtäkään oppituntia tulisi jättää väliin. Väärät valinnat, tekemiset ja tekemättä jättämiset väärillä hetkillä: opi niistä, ne sanovat.

Katsellessani elämää taaksepäin näen monia asioita, jotka jälkiviisaana olisin tehnyt toisin. Lausumatta jääneet sanat ja pelkuruus: ilman niitä olisi elämäni ehkä nyt erilaista. Toisaalta olisin elänyt yläasteen kaksi ensimmäistä vuotta lähes normaalin värisenä sen ainaisen paloautonaaman sijaan, jos olisin jättänyt kirjoittamatta ne muutamat tekstiviestit eräänä kauniina syyspäivänä. Opinko tuostakaan punastelusta mitään? En usko.

Älkää luulko väärin, kyllä minäkin ajattelen että virheitä kuuluu tehdä, jotta voi kasvaa ja ymmärtää ympäröivää maailmaa sekä itseään paremmin. Mutta kun jälkeenpäin miettii niitä joitakin hetkiä, jolloin on rohkeudenpuute iskenyt, ei voi muuta kuin toivoa aikakonetta, jolla voisi palata ajassa taaksepäin korjaaman noita elämän typerimpiä virheitä.