Ihminen voidaan karkeasti jakaa kahteen persoonaan: julkiseen ja yksityiseen. Julkinen persoona on se, jonka esittelemme yleensä uusille ja puolitutuille ihmisille. Yksityinen persoona asustaa sisällämme, mutta jätämme sen esittelemisen vain pinelle sisäpiirille esimerkiksi kotona ja lähimmässä ystäväpiirissä. Kun tapaat uuden ihmisen, esittelet hänelle siisityn version itsestäsi. Julkinen persoonasi hymyilee ja on kohtelias sekä yrittää parhaansa mukaan peitellä huonot puolensa. Ystävyyden syvetessä alkaa yksityinen persoonasi kurkistella sievistellyn ulkokuoren takaa alkaen päästää huonompia puoliasi esille.

Yksityisen persoonan mukaan astuminen on ongelma varsinkin yhteenmuuttaville pareille ja ystäville. Oma kulta saattaa yhteisessä asunnossa muuttua röyhtäileväksi ja piereskeleväksi siaksi, joka jättää aina wc:n kranssin ylös, vaikka ennen olisikin sen muistanut laskea joka kerta. Suhteen toisesta osapuolesta taasen saattaa paljastua pakkomielteinen tarve pitää vaatekaappinsa järjestyksessä tai syödä näkkileipää pikkutunneille asti. Unelmien kämppis muuttuukin äkkiä painajaismaisimmaksi huonetoveriksi, ja kaikki tämä vain sen takia, että kotioloissa päästämme yksityisen persoonamme valloilleen.

Läheisten ystävien kesken yksityinen minä on esillä, vaikkeivät osapuolet yhdessä asuisivatkaan. Joku mäyssyttää purkkaa kovaäänisesti, toinen puhuu jatkuvasti pianonsoitonopettajastaan ja kolmas on jatkuvasti ylipositiivinen saattaen muut hermoromahduksen partaalle. Jossain vaiheessa muiden sietokyky ylittyy ja seuraa kädenvääntö asiasta "voisitko muuttaa itseäsi vähän vähemmän ärsyttävään suuntaan". Yksityisen minänsä paljastanut vetää suojamuurit kiinni ja palaa julkiseen persoonaansa ylpeyttään niellen, mutta tuho on jo tapahtunut. Kun henkiset jätteet on kerran levitetty toisten eteen ja he ovat nähneet heikot puolesi, on suojamuurin laskeminen entistä hankalampaa. Yksityinen minä puikahtaa visusti piiloon julkisen persoonan jylhään suojaan ja henkilöt yrittävät jatkaa yhteiseloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Koska kukaan ei ole täydellinen, ei kenenkään julkinen ja yksityinen persoona voi olla samanlaisia. Tämä taas johtaa suureen sisäiseen ristiriitaan siitä, mitä saisi muille paljastaa ja mitä ei. Oman itsensä tukahduttaminen ja muokkaaminen muita miellyttävämpään suuntaan ei missään tapauksessa ole oikein, mutta jossain määrin kuitenkin välttämätöntä. Emme voi revitellä pahoja tapojamme ympäriinsä tai pian ympärillämme ei ole enää ketään, kukaan kun ei jaksa ikuisuuksiin kuunnella vaikapa sitä purhan jauhamista. Elääkseen suunnilleen sovussa kanssaihmisten keskuudessa, on meidän löydettävä puoliväli julkisen ja yksityisen persoonamme välillä. En väitä sen olevan helppoa tai mutkatonta, päinvastoin, luulatavasti tulet saamasi siipeesi tuota harmoniaa etsiessäsi, mutta eikös elämä ole juuri sitä? Välillä sitä sattuu, mutta pakko on vain nousta ja jatkaa eteenpäin.