Kalenterissa odottaa sata tekemätöntä asiaa, opettajat muistuttelevat palautettavista asioista. Huomenna pitäisi olla jo puolenpäivän aikaan valmistautumassa laulututkintoon. Ja mitä minä teen? Istun koneella ja katson kelloa näytön alalaidassa. Kuinka vaikeaa onkaan mennä nukkumaan, vaikkei ole muuta tekemistä ja silmissä jo uni kaihertaa?

Tämä päivä meni kuin unessa. Elinen oli jotain uskomatonta, olin elämäni parhaimmassa joulukonsertissa ja ikäväni on kasvanut sinne takaisin tunti tunnilta. Lisäksi valvominen edellisenä öinä tekee pääni painavaksi ja huonot nukkumapaikat ovat kipeyttäneet selkäni niin, etten pysty kunnolla edes kumartumaan. Toiset ihmiset tuntuvat kiitävän ohitseni luotijunan nopeudella kun itse tallustelen eteenpäin omissa maailmoissani tahmeasti kuin valtavan hyytelön sisällä.

Ehkä menen nukkumaan ja opettelen aamulla vielä kerran kappaleiden sanat. Ehkä laulan tutkinnossa upeasti, ehkä mokaan ja saan hylätyn arvosanan. Ehkä kuuntelen vielä kerran noita itselleni rakkaita biisejä itselleni rakkaan ihmisen esittäminä ja tirautan ehkä kyyneleen tai pari. Ehkä ajattelen tulevaa, ehkä mennyttä. Ehkä katselen valokuvia menneeltä vuosilta ja palaan muistoissani niihin hetkiin. Ehkä nukahdan iltapäivällä sänkyyni ja nään kauniita unia. Mutta varmaa on se, että huomisen jälkeen tulee maanantai, jolloin on palattava rytinällä arkeen.