Mikä minä olen sinulle neuvoja antamaan? Miten edes uskallan avata suuni, kun näen kysymyksen silmissäsi?

Joku kysyi minulta apua, kysyi mitä pitäisi tehdä. Mietin hetken, ompa tuttu tilanne. Vihdoinkin on löytynyt joku, mutta mitä nyt pitäisi tehdä. "Mene puhumaan sille!", sanoin ja uskoin sanoihini. Tiesin sen oleva ainoa vaihtoehto, ainoa tapa saada asiat etenemään. Totta, joskus sitä saattaa satuttaa itsensä, mutta jos ei edes yritä, ei voi saada mitään. "Älä odota liikaa, tai kaikki valuu hukkaan!"

Mutta mikä minä olen häntä neuvomaan? Kuinka voin antaa neuvoja, joita en itsekään osaa noudattaa vaikka ne oikeiksi tiedän? Sillä jollen minä niin miksi joku muukaan?