Uneksin vapaasta maailmasta, maailmasta jossa jokainen yksilö on arvokas. Uneksin suvaitsevaisuudesta ja hyväksymisestä, rauhasta ja onnesta. Uneksin siitä, että jokainen saisi unelmoida ja elää haaveitaan todeksi. Uneksin vihreästä luonnosta ja valkeasta talvesta. Uneksin rakkaudesta. Uneksinko mahdottomasta?

Toivoisin, että jokainen ihminen eläisi elämänsä itse valitsemallaan tavalla. Saamme loppujen lopuksi vain yhden tilaisuuden kulkea täällä, miksi siis valitsisimme polkumme muiden tahdon mukaan? Eikö heillä ole oma elämänsä, mahdollisuus tehdä omat valintansa? Miksi siis kätkisimme oman tahtomme toisten odotusten alle?

Vielä uneksin tasa-arvosta, huolenpidosta ja ystävyydestä. Joku sanoi joskus, ettei uneksiminen kannta, eivätkä toiveet toteudu. Silti minä uneksin, silti toivon. Loppujen lopuksi mitä muuta meillä muka on?

(Kirjoitettu äidinkielen tunnilla ennen joulua.)