Yöllä elämä on helpompaa. Autotie avautuu eteen tyhjänä, öisellä maantiellä kuuluu vain yksinäisen auton moottorin surina. Kesäyö loppuu ennen kuin alkaakaan, äsken taivaanrannassa kurkkinut kuu vaihtuu aamuauringon kajoon. Autoradio soittaa hiljaa menneiden vuosien hittibiisejä nostaen mieleen muistoja kaukaisista hetkistä ja ihmisistä.

Yöllä on enemmän aikaa. Katsoessani kelloa huomaan, että minulla on kaikki maailman aika käytössäni, kun muut vain antavat elämän kauneimpien hetkien liukua ohi maatessaan tajuttomassa tilassa lakanoittensa keskellä. Kellon tikitys ei tunnu painostavalta kuten päivällä, nyt se kuulostaa rauhallisilta sydämenlyönneiltä.

Yöllä surullisuus muuttuu kaukaiseksi kaipaukseksi. Päivisin mielessä jylläävä epätoivo rauhoittuu kuin meren aallot pienessä poukamassa vaihtuen kauniiksi haikeudeksi. Kyyneleet eivät vieraile yöllä, ne pistäytyvät nykyään vain iltapäiväkahveille.

Yöllä elämä on helpompaa, yöllä elämä on kuniimpaa. Yöllä ihminen voi tosissaan elää.