Miksi ne eivät osaa olla hiljaa? Miksi ne muistuttavat, kyselevät, piinaavat onnetonta sielua jatkuvalla sanojen sarjatulella? Eikö sen jo silmistä nää, että vastausta on turha jäädä odottamaan?

Ei, en ole töissä, ensi vuonna en yliopistossakaan. En ole menossa kihloihin, en ede esittelemässä sulhoehdokasta teille. Saatan joskus laulaa muutaman rivin, mutten niitä teille halua esittää. En ole siivonnut, olen vain katsellut hiljaa hurisevaa tietokonetta, tiedän. Olenko siitä ylpeä? En ole.

Kaiken tämän tiesin jo ennestään. Tiedän vielä enemmänkin, tiedän asioita, joita ette minusta tienneet. Siis miksi, oi miksi, te annatte sanojen soljua suustanne, miksi annatte niiden pistellä ihollani kuin tuhat herhiläistä? Onko liikaa pyydetty, että joskus saisi vain olla hiljaa ja unohtaa?