Eilen näin ensimmäisen syksynkeltaisen lehden leijailevan maahan pihakoivusta. Keskustan Tiimari täyttyi ala-asteikäisistä, jotka hamusivat mukaansa uusia kyniä ja kumeja. Äidit patistelivat tenaviaan vvateostoksille - kaappiin tarvittaisiin iso pino uusia syysvaatteita ja isompi koulureppu. Tänään farkkusortsini eivät aikaansaaneet vastaantulijoissa kesäisiä hymyjä, vaan ihmiset pälyilivät minua farkkujensa ja kaulahuiviensa kätköistä.

Keskustassa oli kesän viimeiset kuukausittaiset markkinat. Mansikka oli halpaa ja eläkeläisiä enemmän kuin uuden Siwan avajaisissa. Kesäkuussa torin valloittaneet turistit kuitenkin puuttuivat, lienevät palanneet omiin kyliinsä vastaanottamaan arkea. Vaatekauppojen alennusrekit ovat kadonneet ja niiden tilalle on aseteltu syksyisesti puettuja mallinukkeja. Ruokakaupasta hamstrataan nenäliinoja ja teepusseja syysflunssan varalle.

Näin tänään vahtimestarin entisen kouluni ovella, taitaa olla Artolta loma lopussa. Kuulen ihmisten valittelevan kesäloman loppumista ja kummastelevan niiden lomaviikkojen katoamista. Postiluukusta tipahti Kansalaisopiston kurssiopas ja lehtien ilmoituspalstat täyttyvät kesämatkojen mainosten sijaan uusien harrastusmahdollisuuksien ylistämisillä. Lehtien kesäaiheiset kolumnit vaihtuvat sykyisen uuden alun pohtimiseen ja tutu aamuiset televisio-ohjelmat alkavat palailla ruutuun.

Niin kai se väistämättä on kesä alkanut kulkea kohti päätöstään antaen tilaa syksylle. Itse käänäisin mieluummin kalenteria muutaman lehden taaksepäin.