On vaikeaa olla tunneihminen. Kun ei ole ongelmia, niin ongelmia alkaa oikein metsästää ja keksiäkin itsensä kiusaksi. Pelottavinta taitaa kuitenkin olla se, että huolestuin hyväntuulisuudestani. Minne katosi vittuuntuminen ja alakulo? Luultavasti odottavat seuraavan kulman takana ja hyppäävät vastaani aivan uudella voimalla ja tarmolla.