Sinä et saa aikaa pysähtymään. Et voi käskeä kissoja pysymään hengissä, et kieltää pikkulapsia kasvamasta isoiksi. Et voi estää kuoleman kulkemista pitkin kylänraittia etkä saa vanhoja rakennuksia säilyttämään vanhaa ulkomuotoaan vain tavan vuoksi.

Et myöskää pääse siirtymään ajassa taaksepäin. Et pääse tutustumaan noihin vieraiksi jääviin kasvoihin, jotka nyt vain katsovat sinua vakavina mustavalkoisista kuvista. Et saa puhallettua elämää tyhjentyneisiin piharakennuksiin tai heinää kasvaville entisille pelloille. Enää ei puimalassa järjestetä tansseja, eikä pienessä kylässä asu enää alle eläkeikäisiä ihmisiä.

Niinpä niin, kaikki muuttuu. Ennen niin eloisat pihat hiljenevät, eikä lippusalossa liehu enää isännän viiri. Ehtoista emäntä ei juokse lehmiensä edellä navettaan iltalypsylle, eikä ranta täyty lasten riemunkiljahduksista. Jäljelle jää vain pino valokuvia, joiden esittämiä henkilöitä et tunnista sekä kasa muistoja ja tarinoita.