Kävellessämme kaupungilla ohitamme päivittäin kymmeniä, ellei satoja, ihmisiä. Moottoritiellä ohitamme monia autoja ja lähiliikennejunassakin samaan vaunuun eksyy monen monta matkaajaa. Joskus näemme tutun ihmisen kesken viikonlopun ruokaostosten tai jonottamassa keskustan pankkiautomaatille. Tuttujen kasvojen näkeminen satojen kilometrien päässä omasta kodista tuntuu suurelta sattumalta, tätä ei usein tapahdu.

Joskus sattuu niin iloisesti, että päädymme juttelemaan ventovieraan ihmisen kanssa. Keskustelu ei välttämättä ole pitkä, kysyt ehkä bussipysäkillä vanhalta mieheltä seuraavan linja-auton saapumisaikaa tai nostat lastenrattaita työntävän nuoren äidin laukun maasta. Joskus saatat jäädä juttelemaan pitemmäksikin aikaa - junamatka Jyväskylästä Hämeenlinnaan sujuu varsin rattoisasti naapuripenkin naisen kanssa rupatellen. Jotkut näistä kohtaamisista kulkevat ohitsesi ilman sen suurempia seurauksia, mutta joskus tällainen keskustelu voi muuttaa elämän. Yksi jos toinen on löytänyt tulevan aviopuolisonsa, parhaan ystävänsä tai mieluisen ammattivaihtoehdon tällaisen satunnaisen keskustelun pohjalta.

Kävellessäni kaupungilla mietin tuttuja ihmisiä, joita tervehdin ja vieraita ihmisiä, joiden kanssa katseemme kohtaavat vain hetkeksi. Mietin kuinka tärkeitä nämä hetket ovat, kuinka suuri merkitys niillä voikaan henkilöhistoriassamme olla. Silti en voi olla miettimättä niitä kohtaamisia, jotka päivän mittaan jäävät toteutumatta. Juuri tietyllä hetkellä katsahdat toiseen suuntaan ja ohitse kävelee entinen luokkatoverisi. Sekunnin murto-osassa pyyhkiytyy tuo mahdollinen kohtaaminen pois historiasta. Ehkä hänellä olisi ollut sinulle jokin uutinen, jonka luet Facebookin seinältä vasta seuraavassa kuussa. Kun teet juhlailtanasi valinnan lähteä juuri tiettyyn kapakkaan, saattavat valitsematta jääneet vaihtoehdot sulkea sinulta pois mitä tärkeämmän hetken tai ihmisen.

Ehkäpä siis enemmän kuin jo tapahtuneet kohtaamiset ja hetket, meitä määrittävät tapahtumat, joita ei koskaan tullutkaan.