Ties kuinka kauan tiedemiehet ovat yrittäneet löytää universaalia kieltä - kommunikaatiotapaa, jota kaikki ikään, sukupuoleen tai taustaan katsomatta ymmärtäisivät. On puhuttu niin nonverbaalisista viesteistä kuin biologian näkökulmasta. On tehty tutkimuksia ja haastateltu tuhansia ja taas tuhansia koehenkilöitä. Joskus kaikki ponnistelu on vain turhaa ja totuus löytyy juuri sieltä, mistä sitä ensimmäiseksi pitäisi etsiä. On nimittäin olemassa universaalia kieli ja se kieli on rakkaus.

Nuori tyttö silittää pojan hiuksia palvova ilme silmissään television alkuillan saippuasarjassa. Samalla tavalla kiintymystään osoittaa joka hetki lukematon määrä naisia ja tyttöjä aivan tavallisissa kodeissa, kaukana saippuamaailman kulisseista. Porttikongissa nuori poika kuiskaa rakastettunsa korvaan, ettei ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään vastaavaa. Samoja sanoja toistaa humaltunut keski-ikäinen ykinhuoltajaäiti lähiöpubin keskiviikkoillassa.

Joka hetki miljoonia sydämiä korventaa rakkaus ja sen aiheuttama kaipaus. Samalla tavalla rakkaintaan ikävöi vaihtoon lähtenyt arkkitehtiopiskelija kuin entisaikojen tutkimusretkeilijöiden perään vilkuttavat vaimot. Polttava tunne sydämessä roihuaa pienessä soluhuoneessa monien rautateillä vietettyjen kilometrien päässä rakkaasta ja niin myös konekiväärin varressa roikkuvan rauhanturvaajan rinnassa.

Rakkautta tunnetaan ja sitä eletään jokaisessa maailman kolkassa. Menet sitten kuumimman Afrikan pienimpään savimajaan tai Himalajan rinteiden asumuksiin, löydät tunteista hallitsevimman. Rakastaa osaavat italialaiset, uusiseelantilaiset, suomalaiset, ugandalaiset, kiinalaiset, vietnamilaiset, meksikolaiset... Ihmiset osaavat rakastaa. Kaikkein voimakkaimpana tunteena rakkaus kairaa tiensä läpi huolellisimminkin rakennetuin suojamuurein ja valaisee maailman onnettomimmankin ihmisen elämän.

Rakkaus on universaali kieli. Osaisimmepa vain heittäytyä sen kuljetettavaksi ja unohtaa kaiken muun epäoleellisen ympäriltäme.