Jos olen jotain elämästä oppinut menneiden vuosien aikana, niin ainakin sen, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää yhdellä kertaa. Oli kyse sitten koulutuksesta, asuvalinnoista, parisuhteista tai kavereista, aina tuntuu joku kiskovan vähintäänkin torikojullisen herneitä nenävärkkiinsä.

Maailmasta löytyy toki sitä ihmistyyppiä, joka ehdoin tahdoin pyrkii jakamaan mielipiteitä. Sitä voi lopettaa koulun ja siirtyä astetta boheemimman elämän pariin yhdessä hujauksessa tai vaihtoehtoisesti järkyttää isovanhemmat muuttamalla hiuskasvusto narsissipuskaksi. Pikkukaupungin kapinoija tekee vaatteensa itse erottuen riemunkirjavana täplänä koulun luokkakuvasta. Varma keino puolestaan säikäyttää äiti, on napata itselleen puolisoehdokas kaupungin päiväviinoittelevien herrasmiesten joukosta.

Toki me kaikki varmasti tunnemme myös niitä hajuttomia ja mauttomia ihmisiä, joille massaan hukuttautuminen on elämäntehtävä. Omia reittejä ei missään nimessä lähdetä elämän sakeaan kuusimetsään tallomaan, vaan seurataan tuttuja ja kartoitettuja kinttupolkuja. Toisten miellyttäminen saattaa jossain vaiheessa käydä hiukan raskaaksi, kun äkkiä ympärillä olevat odottavatkin täysin vastakkaisia asioita.

Jos olen jotain elämästä oppinut menneiden vuosien aikana, niin ainakin sen, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää yhdellä kertaa. Ehkä on viisainta jättää toisten ajatuksista huolehtiminen niille epävarmoille teini-ikäisille, joiden minuus on vielä karkuteillä ja keskittyä vain siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Sillä loppujen lopuksi, ei kai se muilta ole pois, vaikka kulkisit sellaisessa asukokonisuudessa tai parisuhteessa, joka ei muita miellytä, kunhan vain itse olet tilanteeseesi tyytyväinen.