Pidän yksin asumisesta. Rakastan sitä, että saan syödä juuri sitä ruokaa mitä haluan juuri siihen aikaan kuin tekee mieli syödä. Rakastan pientä puuhailua pyykkien tai tiskien parissa kiireettömänä iltana ja rakastan leivonnan tuoksista lauantai-iltapäivää. Rakastan yksin asumista.

Toisaalta joinan hetkinä en voi sietää yksin asumista. Samaa ruokaa joutuu syömään päiväkausia, kun vuoka ei millään tunnu tyhjenevän. Kukaan ei ole nauramassa kanssani typerille televisio-ohjelmille tai valvomassa, jos uni ei löydä makuuhuoneeseen ajallaan. Toisinaan vihaan yksinasumista. Esimerkiksi juuri tänään kun tarvitsisin omaa kotihoitajaa karkottamaan ilkeän flunssapöpön pois.