Ensimmäisestä rakkaudesta puhuttaessa voisin iskeä pöytään piirroshahmo Super Tedin, muutaman vuoden vanhemmat serkkuni, naapurin hauskan pojan tai ala-asteen suositun pörröpään. Paino sanalla voisin. En kuitenkaan niin tee.

Melkeinpä pistää vihaksi, kuinka paljon rakkaus-sanaa nykyään viljellään (tai ehkä sitä on aina viljelty, ken tietää). Rakkautta on monenlaista ja niin on rakkauden kohteitakin, mutta yksi asia rakkaudelle on yhteistä: se ei syty hetkessä.

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, rakkaus on jotain syvempää, jotain joka tarvitsee monta silmäystä ja tuhat sanaa. Et voi rakastaa, jollet tunne, eikä rakkaus ole mielestäni puhdasta ilman vastarakkautta. Ensisilmäyksen tunteita ovat hullantuminen, ihastus ja himo, eikä nyt sekoteta niitä rakkauteen, tuohon tunteista suurimpaan.

Ensimmäinen rakkauteni. Se oli kaunis. Se on kaunis. Ensimmäinen olkoon myös viimeinen.