Uskon siihen, että kotikasvatus ja vanhempien esimerkki vaikuttavat valtavasti siihen, millainen ihminen lapsesta muovautuu. Vanhempien tehtävänä on toimia suojamuurina, johon lapsi koko elämänsä ajan voi nojata.

Minulla on äiti, joka tietää kaikki oikeat vastaukset. Äiti on maailman paras kokki ja hänelle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos tarve vaatii.

Minulla on isä, joka ei paljoa puhu, mutta jonka kanssa on mukava olla. Huomenna isäni ajaa satoja kilometrejä hakeakseen esikoisensa tavaroineen kotiin.

Meidän perheessä ei paljon tunteista puhuta, mutta se ei tarkoita, ettenkö tietäisi, kuinka paljon me lapset vanhemmillemme merkitsemme. Siinä kohtaa kun vatsa alkaa kasvaa pienen olennon asumukseksi, muuttuvat elämän prioriteetit täysin. Me olemme aina saaneet kaiken, minkä tarvitsemme ja vähän ekstraakin. Äidinrakkaus (ja tietysti myös isänrakkaus) on asia, jota en voi vielä ymmärtää, koska minulla ei ole omaa lasta.

Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on ehkä loppujen lopuksi ehdottomin, puhtain ja perustavanlaatuisin. Ei ole asiaa, jota vanhempani eivät minulle anteeksi voisi antaa, eikä koskaa koita päivää, jolloin en heiltä tukea ja apua saisi. On ihanaa kasvaa upeiden vanhempien huomassa. Jonain päivänä olisi ihana kokea myös, miltä se äitinä olo tuntuisi.