Hämeenlinnalaisen ruokakaupan takahuoneen ilmoitustaululla on lomake, joka tulee täyttää jos kauppaan soitetaan pommiuhkaus. Vastasyntyneen vauvan lapset suojaavat lapsituvallisia pistorasioita ja pöytien kulmia, vaikkei lapsi vielä kuukausiin edes unelmoi liikkumisesta omin avuin. WTC-iskujen jälkeen alkoi osa suomalaista pelätä samanlaista iskua armaaseen kotimaahamme ja ahtoivat kaapit täyteen kuivamuonaa.

Parempi katsoa kuin katua, sanoo sananlasku. Kun ennen maailmassa lasten annettiin oppia elämää kantapään kautta löysillä rajoilla, niin nykyään lapsille ruoka tuodaan lähes valmiiksi pureskeltuna, jottei kultamussukka vain vedä ruokaa väärään kurkkuun ja tukehdu. Sama holhous jatkuu joidenkin ihmisten elämässä aikuisvuosiin saakka. Mitään ei uskalla tehdä ainakaan ilman tiukkoja, jopa liiallisuuksiin meneviä turvatoimia. Aloin miettiä, mikä saa ihmiset kahlitsemaan itsensä tiukkojen rajojen sisälle ja unohtamaan miten eletään.

Elämässä kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan ja joskus sitä saattaa ottaa iskuja vastaan enemmän kuin tuntuisi kestävän, ja nyt en puhu vain fyysisistä vammoista. Ihmissuhteet ovat kuin kalliokiipeilyä erityisen vaikeassa maastossa: joskus kiipeily sujuu kuin tanssi, joskus löydät itsesi killumasta seitinohuen turvaköyden varasta. Ei ole takeita, että selviäisit vuoren huipulle (jota ei oikeastaan ikinä tavoita) kunnialla lippua heilutellen, mutta onko se elämää, jos jäät istuskelemaan turvallisentuntuiselle kielekkeelle?

Aion jossain elämäni vaiheessa hypätä benji-hypyn, ihan oikean ja kunnollisen. Mikään ei takaa, että selviytyisin hypystä sadan prosentin varmuudella, mutta aina ei voi riskejä eliminoida vaan täytyy olla rohkea. Elämässä henkisiä benji-hyppyjä tehdään lähes päivittäin, toiset vähän korkeammalta, toiset todella matalalta. Aina ei ole turvaköyttä, kypärää, polvisuojia tai turvavyötä suojaamassa kolhuilta, mutta elämä vaatii välillä hyppyä pimeyteen ilman niitä. Ala-asteella hoettiin sanontaa "Elämä on kovaa, osta kypärä". Nyt kun kypärä on ostettu, täytyy välillä muistaa ottaa se pois päästä. Sillä hei, mitä olisi elämä ilman pientä riskinottoa?