Pariskunta astelee rinnakkain kohti alttaria; mies mustassa puvussa ja nainen valkeaan kankaaseen hukutettuna. Tuo jokaisen pikkutytön unelmahetki on täynnä lupauksia tulevaa varten: rakastan ikuisesti, en petä sinua, teen kaiken vuoksesi. Kun pari palaa arkeen ja heittää koreat vaatteet kaappiin, on aika punnita, miten käy lupausten. Mitä kaikkea ihminen rakkauden eteen suostuukaan tekemään?

Rakkautta ja intohimoa on läpi aikojen kuvattu voimiksi, jotka saavat mantereet liikahtelemaan ja enkelit laulamaan hallelujaa korkeuksissa. Tuota mahtavaa tunnetta tavoitellessaan ihminen on sokea ja kuuro ympäröivälle maailmalle, valmis laittamaan itsensä likoon satakymmenen prosenttisesti, jopa valmis joustamaan omista periaatteistaan. Rakkauden on nähty muuttavan kylmimmän ja kovimmankin ihmisen sulaksi vahaksi, eikä yrmeinkään jurottaja voi olla hymyilemättä tuntiessaan rakkauden pistoksen sydämessään.

Ressu Redford olettaa laulussaan rakastajansa tuovan hänelle taivaalta kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat sormeen pujotettaviksi, eikä pyyntö hänestä ole edes kohtuuton. Merenneito Ariel suostuu kestämään raastavaa kipua päästäkseen viettämään muutaman hetken rakastamansa miehen kanssa. Lemminkäinen oli valmis vaarantamaan henkensä kosiskellessaan Pohjolan tytärtä, Romeo taas riistää oman henkensä uskoessaan menettäneensä suuren rakkautensa. Pieni Menninkäinen on laulussa valmis uhraamaan näkönsä saadakseen elää kauniin Päivänsäteen kanssa ikuisesti. Nykyajan mies suostuu jopa keräämään kaikki miehisyyden rippeensä ja tarttumaan vaipanvaihtoon vaimon miellyttämiseksi. Niin, rakkaus, tuo voimista mahtavin, saa kyllä ihmisen tekemään suuria asioita.

Patrick Süskindin Parfyymi-kirjan päähenkilö Jean-Baptiste Grenouillen rakkaus ei kohdistukaan niin konkreettiseen asiaan kuin ihminen, ehei, tälle 1700-luvun miehelle pakkomielteistä intohimoa aiheuttavat tuoksut. Valmistaakseen rakkautensa suurimman huipentuman Grenouille on jopa valmis syyllistymään teoista tuomittavampaan: murhaan. Mielipuolen lailla tämä mies vaanii kylien kauneimpia neitsyitä saadakseen sen täydellisen hajuveden, jonka uskoo pelastavan hänen raihnaan sielunsa huumaavalla voimallaan.

Olisinko minä valmis venyttämään moraalini rajoja niin, että rakkauden takia murhaisin viattomia? Ei, rakkauden tarkoitus on luoda ympärilleen hyvää, ei suinkaan kylvää tuskaa. Rakkaus on hellä ja kärsivällinen, eikä sen löytäminen käy hetkessä. Rakkaus täyttää ihmisen pyhimysmäisellä valolla, eikä tämä pysty pahantekoon. Tuo tunteista suurin on muuttunut pakkomielteeksi, jos se pahuutta tuottaa. Tätä asiaa ei murhaajaksi ryhtynyt mies koskaan ymmärtänyt, vaikka se rakkauden syvin olemus onkin, vaan antoi pakkomielteen riuduttaa mielensä.

***

Mies ja nainen ovat keskellä arjen pyöritystä. Seurakunnan edessä laaditut lupaukset on laskostettu juhlavaatteiden välissä komeron perälle, eikä kumpikaan niitä enää muista. Silti aina välillä mies lähtee tuntia aiemmin töistä, käy ostamassa vaimolleen ruusuja, ehkäpä jotain pientä naisten kosmetiikkaosastolta, (”Toivottavasti kukaan kaveri ei näe...”) ja hieroo illalla sohvalla rakkaansa kipeytyneitä hartioita. Tai joskus nainen ei aloita iänikuista tappelua kaukosäätimestä, vaan käpertyy miehen kainaloon katselemaan jääkiekkoa Täydellisten naisten sijasta. Niin, sitä on se todellinen rakkaus.