Alkossa asuu palvelu, sanotaan. Empiiristen tutkimusteni perusteella (täytyyhän ne vappujuomat kotiin saada) Alkossa asuu myös paljon muuta. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa Alkosta löytyvän suomalainen rappio äärilaidasta toiseen.

Alkossa majailee sotiemme veteraani, joka kertoilee asiakkaisiinsa kyllästyneelle kassatädille viettävänsä veteraaniviikkoa. Koriin kurkistamalla se selviää - veteraaniviikolla uppoaa nesteitä elimistöön samaa tahtia kuin ennen patruunoita aseeseen. Veteraanin korista sojottaa luonnollisesti kävelykeppi, ilman sen tukea ei helisevää lastia kotiin asti saada. Veteraanille ei luonnollisesti kukaan voi mennä huomauttamaan muiden asiakkaiden pelkäävän pulloraasujensa puolesta, kun puinen kepinkuvatus huiskii ympäriinsä.

Alkosta löytyy bisnesmies. Takki on rytyssä. Housut eivät istu. Hiukset sojottavat joka suuntaan. Bisnesmiehen salkkua ovat jo pitkään täyttäneet tärkeiden asiakirjojen sijaan suomalaisen panimoteollisuuden antimet, halvimmat mahdolliset toki. Kotona bisnesmies löysää rumaa kravaattiaan ja katselee televisiota pullon pohjan läpi ennemmin kuin lapsiaan ja vaimoaan. Ei kun hetkinen, oliko se jo eksä.

Alkossa asuu suomalainen sisu, sama jolla neuvostoliittolaiset ajettiin aikoinaan pois. "Nämä ovat meidän maita, tästä emme siirry!" Samat ajatukset leijuvat myös Alkon hyllyjen välissä. "Nämä ovat meidän maita, tästä emme siirry!" Parhaan viskin tai vodkan bongannut suomalainen löytää sisunsa sikakatsomon lisäksi vain tarkasti järjesteltyjen pullorivien edessä. Alkosta voit suomalaiset sisun löytää.

Alkossa majailee toki myös paatunut nuoriso. Kantaessani 1,4 litran verran kirkasta suomalaista kassalle olen varma, että jostain hyllyvälistä eteeni syöksyy vartija, joka kahmaisee kantamukseni pois. Kassalla uskon myyjän napsauttavan ajokorttini kahtia ja nauravan räkäisesti päin naamaani, mutta numeroiden täsmätessä kannan kilisevän kassini autolle.

Niinpä niin. Alkossa asuu palvelu. Alkossa asuu myös yhteiskuntamme kääntöpuoli.