Tiistai 5. helmikuuta viikko sitten, 40 päivää palmusunnuntaihin ja kauppaamme olivat ilmestyneet rairuhopussit kassoille myytäviksi. Tänään, kun pääsiäiseen on edelleen reilu kuukausi aikaa, oli kaupassa jo hyllyllinen pääsiäissuklaita ja erilaisia yllätymunia oli lavoittain pitkin kaupan käytäviä.

Viime vuosien aikana on juhlien markkinoiminen aloitettu aina vain aikaisemmin ja prameammin. Muutaman päivän mittainen pääsiäinen on venytetty kuuakuden juhlaksi ja joulutavaroita tuijotellaan kaupoissa puolikin vuotta. Meidät on vallannut suuri kärsimättömyys: kaikki täytyy saada heti ja vielä aikaisemmin, sekä mieluiten kotiinkuljetuksena.

Tällainen kärsimättömyys on lapsille varsin yleinen ominaisuus, mutta ilmeisesti saa nyt aikuinenkin heittäytyä lattialle kieljuen ja huutaen, jollei kaikki mene oman tahdon mukaan. Jos nettipankki ei suosutu maksamaan laskujen kahdessa minuutissa, kuten aina ennen, on heti lähetettävä vihaa uhkuva palautesähköposti pankkiin. Mutta kun puhutaan sydämen asioista, miten me hillitsemme käsrismättömyytemme?

Elämässä kaikkea ei voi saada heti ja sellaisena kuin sen haluaa. Joskus se vierustoveri saa isoimman tikkarin, kun taas sinä jäät nuolemaan näppejäsi, aina ei elämä ole epäreilua. Järjetön asioiden aikaistaminen, käsrimättömyys ja jääräpäisyys saisivat pikkuhiljaa hiipiä pois mielistämme, niin voisimme kerrankin nauttia jostain aidosta.